Tuumittua: Turha marista, nyt on vihdoinkin lunta ja pakkasta

Vesa Valtonen

Vuosia jatkunut nupina vähälumisista talvista Vihdissä on päättynyt. Toistaiseksi.

Paukkuvista pakkasistakin on saatu nauttia. On siis sellainen entisaikojen haikailtu talvitunnelma, nietoksineen ja ehkä vaikeuksineenkin.

Tonttiliittymä lapiointi puhtaaksi lumesta on puuha, joka on saanut joillekin ärtymyksen punaa poskille.

Se huhkiminen kannattaa ottaa ihan kuntoilun kannalta, nautiskellen talvisesta säästä – jos fysiikka antaa siihen mahdollisuuksia.

Kannattaa myös antaa lumitöissä naapuriapua jos ego itsekeskeisessä elämässä sen kestää.

Lumenauraajien työtä kunnioitan erittäin suuresti. Sen verran sitä hommaa tein takavuosina, että osaan nauttia jokaisesta ajoradalta lanatusta lumisentistä.

Kannattaa antaa lumitöissä naapuriapua jos ego kestää.

Seurasin alkuviikon myräkän keskellä auraajien työtä muun muassa jonottaessani kirjojen noutovuoroani pääkirjaston pihassa.

Luminen viima kipristeli kivasti kasvojen osia, jotka eivät olleet kasvomaskin suojassa.

Tietysti kävi vähän sääliksikin, sillä aurattu piha oli pian sen näköinen, että sen voisi aurata heti uudestaan.

Muistaako enää kukaan sitä kun muutama viikko sitten aurauskalustoa laitettiin kiireen vilkkaa liikenteeseen kun ajoradoilla oli ehkä sentin paksuinen sohjo?

Enemmän ajattelen kuitenkin sitä, että lumenauraaja saattaa huhkia muutamia kymmeniä tunteja putkeen muutaman känttysämpylän ja haalean kahvin voimalla.

Työ vaatii äärimmäistä tarkkuutta, jotta rotvallikivet pysyvät paikoillaan, nurmikot eivät rullaudu mukana eivätkä kunnallistekniikan putkistojen valurautakannet aiheuta kalustolle tuhoja.

Hangen alla saattaa olla monenlaisia yllätyksiä. Huolellinen auraaja kuitenkin tutustuu tarkasti kohdemaastoon hyvissä ajoin ennen lumikautta.

Kuluneen viikon lumisadejakso oli määrältään poikkeuksellinen.

Siitä huolimatta on kuulunut kaikenlaista marinaa konelumitöiden tasosta ja ajoittumisesta. Turhaa sanon minä.

Ei nimittäin riittäisi kymmenkertainenkaan konemäärä pitämään kunnan ylläpitämien liikennealueiden pintoja joka sekunti normien mukaisessa kunnossa.

Onhan se toki raskasta taluttaa polkupyörää raskaissa nietoksissa kaksi kauppakassia tangolla heilumassa niin, että lumi pakkautuu puntteihin ja sulava vesi valuu sukkiin.

No, ei tätä pitkään kestä. Nautitaan nyt. Voi olla, että näitä olosuhteita vielä haikaillaan jonkin ajan kuluttua.

On paljon tyytyväisiä; ainakin ne, jotka myyvät lumilapioita ja lumikolia.

Kommentoi