Tuumittua: Varustautuisinko perinteikästä lumitalvea varten?

Vesa Valtonen

En ole tänä vuonna kerännyt mättäiltä marjan marjaa – en paljoa puskistakaan – enkä ole antautunut omin käsin tänä syksynä kerättyjen sienien kiehtovaan makumaailmaan.

Talvivaatteita en ole vilkaissutkaan – enkä ole tsekannut jalkineistosta versioita, jotka lipevän paikan tullen vähentäisivät merkittävästi liukastumisen vaaraa.

Talvirenkaitakaan en ole syynännyt. Ne ovat kausivarastossa rengasliikkeessä, josta kyllä soitetaan hyvissä ajoin jos suosittelevat jotain uudistusta.

Tänä vuonna en ole kertaakaan edes haravoinut; antaa lehtien ensin kaikessa rauhassa pyörähdellä maahan osana tärkeää luonnon kiertokulkua. Maasta sinä lehti olet tullut ja maaksi sinä olet jälleen muuttuva.

Kuunliljojen vettyneitä varsiakaan en ole ryhtynyt vielä leikkelemään, sillä annan elinvoiman imeytyä juurimukuloihin kaikessa rauhassa.

Miksi sitten pohtia talven tulemista näin hieman ennen lokakuun puoliväliä? Tietysti siksi, että takavuosina talven ensimmäisiä aurauskertoja oli juuri lokakuun puolivälin paikkeilla.

Tilastoista selviää helposti toisenlainen totuus.

Silloin 1990-luvun loppupuolella ja tämän vuosituhannen alkuvaiheissa saattoi lumenaurauskertoja olla talvessa jopa yli 30.

Sittemmin aurauskerrat talvea kohti ovat jääneet jopa vain muutamaan. Liukkaudentorjuntaa eri menetelmin oli viimekin talvena moninkertaisesti aurauskertoihin verrattuna.

Muksuaikaan Vihdin kirkonkylässä oli talvisin "aina" hanget korkeat nietokset, vaikka yhden mustan joulun muistan. Sinä talvena laskettiin isän kanssa pitkäsiima tammikuussa Kirkkojärvelle.

Veneily Hiidenvedellä onkin sittemmin ollut mahdollista monena vuonna lähes ympäri vuoden.

Tilastoista selviää helposti toisenlainen totuus kuin mitä omat muistikuvat ikäviä vaiheita värikkäästi vältellen ja peitellen tarjoilevat.

On niitä pakkasia ja nietoksia ollut aivan yllin kyllin tälläkin vuosituhannella!

Hiljattain radiossa muuan arvostettu tietäjä lanasi ojaan monet esimerkiksi lumentuloon läheisesti liitetyt hokemat.

Vanhan sanonnan mukaan pihlaja ei kanna kahta taakkaa, eli syksyn kova marjataakka ja talven kova lumitaakka eivät osu peräkkäin.

Asiantuntijan mielestä tämä on höpöhöpöä, sillä luonnon ilmiöt – kuten pihlajanmarjasadot – kertovat menneestä ajasta eivätkä tulevasta ajasta.

Jokainen olkoon onnellinen uskossaan. Kyllä ne joskus osuvat samaan pötköön.

Kommentoi