LUKIJALTA: Vapautunutta elämää suven keskellä

Kesä tarjoaa kaivattua lomaa ja virkistäytymistä. Kerätään voimia myös uuden työkauden varalle. Millainen olisi toivottu lomafiilis, jotta omat kokemukset muodostuisivat myönteisiksi?

Parhaillaan elettävänä poikkeuksellisena aikana joudumme tuon tuostakin tilanteisiin, joissa muistutetaan tietyistä rajoituksista.

Ostoskeskuksissa on teipattu toimintaohjeita näkyville. Tartuntariskiä pelätään, ja siihen liittyvät kuulutukset voivat ainakin hetkeksi havahduttaa huolettomuuden tunteesta.

Yleensäkin on ratkaisevan tärkeää se henki, joka meitä vallitsee. Jeesuksen sana: ”Henki on se joka eläväksi tekee, ei liha mitään hyödytä”, sopii muuttaen tähänkin yhteyteen. ”Liha” on ihminen sellaisenaan, ilman innoittajaa.

Nykyisen maailmankuvan ihmiseltä puuttuu usein sanoja sen ilmaisemiselle, mitä antiikin ihmiset kuvasivat käsitteillä jumalat ja henkivallat.

Todellisuus ei kuitenkaan ole muuttunut. Meihinkin vaikuttavat sellaiset voimat, jotka eivät ole yksityisen ihmisen hallittavissa.

Siksi emme voi mennä sen ohi, kun puhutaan ajan ’hengestä’, vaikka ajatukset törmäisivätkin yhteen nykyajan maailmankuvan kanssa.

Tämä antaa avaimen tehdä jotakin maailmaa uhkaavien asioiden edessä. Voimme olla suolana ja valona, tuoda vaihtoehtoja niillekin, jotka pitävät itseään pelkkinä realisteina.

Kysymys pelon hengestä kohtaa meidät, jos vähänkin pohdimme erilaisia ajan ilmiöitä.

Mistä johtuu, että esimerkiksi lapsia syntyy huomattavasti vähemmän kuin ennen? Mitä työttömyys tuo mukanaan, ja mitä se vaikuttaa jo nuortenkin mielenterveyteen?

Maailmanpako on eräs laji pelkuruuden henkeä. Päihteiden avulla pyritään toiseen todellisuuteen.

Tätä taustaa vasten kristinusko tarjoaa meille uuden vaihtoehdon puhumalla lapseuden hengestä. ”Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.”

Olemme ehkä usein tulkinneet Jumalan lapseuden liian ahtaasti, tiettyihin kokemuksiin nojaavaksi. Itse asiassa on kysymys oikeasta tavasta elää ihmisenä.

Se joka luottaa Jumalaan niin kuin lapsi on päässyt peloistaan.

Hän on myös asettanut elämänsä laajempaan yhteyteen.

Se merkitsee jäsenyyttä Jumalan perheeseen, joka vähitellen muuttaa arvostuksia ja asenteita. Jumalan valtakunta ja sen oikeudenmukaisuus voittavat kuitenkin lopuksi.

Pertti Sistonen

Kommentoi